Mitä hiiret syö? Ja kuka syö hiiret?

Maalle muutossa on se hyvä puoli että elämästä oppii väkisinkin lisää. Alkuun, ennenkuin kunnostimme kaivon, hiiriä löytyi sieltäkin. Ja tietysti talosta kun tulevat syömään talvella ja kesäisin niitä lojuu välillä väkivaltaisesti kuolleena rappusella. Kissat kun ovat niin huomioonottavia että tuovat oman osansa perheen ruokavarastoon. Mörkö on osoittautunut erinomaiseksi hiirestäjäksi huolimatta entisestä elämästään kerrostalosisäkissana. Kerran hän jopa toi minullekin leikittäväksi yhden hiiriressukan. Se yritti karkuun jalkaani pitkin.
Viime talvena, kesken iltapalan, tuo pikku petoeläimemme nappasi keittiön hellan altakin yhden. Titis, toinen kissamme, ei niinkään meitä lahjo, kunhan löhöää ja ehkä välillä omaksi ilokseen napsaisee jonkun hiiren jos nenän eteen sattuu.

Ravinnon kiertokulku voi kuitenkin olla myös melko omituinen. Hiiret omaavat ehkä oudoimman ruokavalion mistä olen koskaan kuullut. Tai miltä kuulostaa öljypullon korkki, valkosipuli tai kynttilä? Tänä talvena ei onneksi kelvannut muu kuin telkkarinpuhdistussuihkepullon etiketti. Alkuun kun mietimme tarkkaa lajinmääritystä, pistettiin sapuskat tarjolle, lamppu valaisemaan ja telkkarikamera yöksi kuvaamaan joka puolen minuutin välein lyhyt pätkä. Tulos: kolme erittäin läskiä kotihiirtä