sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ikivanha pioni?


Innostuin taas unohdettuna ostamani puutarhan mystisestä pionista kun eräs lukija otti minuun yhteyttä ja kertoi istuttaneensa samanlaisen pionin joskus pikkutyttönä ja etsineensä samanlaista pitkään. Olen yrittänyt pitkään selvitellä sen nimeä, mutta koska kyseessä on pioni, se on hiukan hankalaa kun ulkonäkö voi muuttua paljonkin maaperän ravinnepitoisuuksien mukaan.



Ostimme siis ikivanhan mummonmökin vuonna 2008, jonka pihapiiristä voi löytää melkein kuinka vanhoja puutarhakasveja tahansa. Ainakin viimeisimmän 150-vuoden ajalta. Mitä nyt melko vaatimattoman parituvan pihaan on voinut päätyä. Emme tienneet yhtään mitä puutarhassa on koska kaupat tehtiin talvella. Ensimmäinen ajatukseni oli että haluaisin sinne ehdottomasti pioneita. Sitten keväällä kitkin vuorenkilpeä pois kukkapenkistä ja sen alta paljastui useampiakin pionilajikkeita. Tarhapionia ja ilmeisesti jotakin pikkuruista lajiketta jota en ole vielä saanut kukkimaankaan, tummempaa ja kirkkaampaa, matalaa... Niistä kuitenkin yksi on ehdottomasti ylitse muiden. Se on vaalein, korkein, isoin, aivan täysin huumaavan tuoksuinen kermakakkutaideteoksen esikuva. Siinä on hentoa vaaleanpunaista, sitten rypytetympää kermanväristä terälehteä ja keskellä vielä hiukan fuksiaa. Toisinaan kukat voivat olla myös melkein kokonaan valkoisia, mutta harvemmin. Siemeniä se ei tee. Ja korkeutta lienee metrin verran. Kukat eivät ole niin isoja kuin nykyisissä kerrotuissa, mutta niin painavat kuitenkin niin että se pitää tukea. Tuoksu on aivan mahtava! Sekoitus kieloa ja ruusua. Tuon aina kukkimisaikaan niitä maljakollisen sisään tuoksumaan.

Tontilla oli kolme juurakkoa. Yksi melko iso joka oli jäänyt hevoskastanjan varjoon, täysin hiekkaiseen maahan. Se ei kukkinut, mutta pelkkä hengissä pysyminen oli jo pieni ihme, koska hevoskastanjan varjossa ei elä nurmikkokaan. Hevoskastanja oli 60-vuotias, joten oletan pionin olleen paikalla ennen puuta. Muuten se ei varmaan olisi päässyt kasvamaan niin isoksi. Saattaa olla että se kukkii 1950-luvulla otetussa ilmakuvassa. Varmuudella se on kai 60-70-luvulla otetussa valokuvassa talon edessä. En ole kuitenkaan täysin varma sen paikasta. Varjoon jääneen juurakon jaoin 2008 syksyllä. Siitä tuli lähemmäs 30 reilun kokoista jakotainta jotka istutin purkkeihin, naapuriin ja loput kukkapenkkiin varastoon. Jakelin niitä kaikille tutuille, vähän tuntemattomillekin, ja myös eräälle talostamme kotoisin olleelle joka oli haikaillut niiden perään. Talon entisen emännän tyttären tytär kun sanoi äitinsä muistelleen hienoja pioneita! Hauska sattuma, tosin pieni on kyläkin! Ja tosiaan melkeinpä ainoa kukka, minkä itsekin muistan lapsuudenkotini puutarhasta, oli pioni!



Toinen juurakko oli vuorenkilpien keskellä. Se on ehkä hiukan vajaa metrin halkaisijaltaan ja sen annan varmaankin olla melko kauan vielä kokonaisena. Kaikki nämä kuvat on otettu sen kukkasista. Maa missä se elelee on hyvinhyvin hiekkaista multaa. Todella kevyttä ja läpäisevää. Ja rinteessä. En usko että sitä olisi lannoitettu vuosikymmeniin. Paitsi että laitoin siihen yhtenä vuonna hevoskastanjan kuivunutta lehteä katteeksi. Talon luoteispuolella se saa hiukan aamuaurinkoa ja pikkuisen enemmän iltaa.

Kolmas juurakko on kitunut autonrenkaassa aika pitkään. Sain sen jumpattua ulos ja istutin sorakasan päälle ja laittelin hiukan multaa kaveriksi. Pari vuotta siinä oltuaan se teki jopa kukan, mutta tekee vielä vähän miniatyyrikukkasia ja ohukaisia varsia. Luulisin sen kyllä elpyvän, mutta se on ensi syksyn jakolistalla. Jos sitä nyt saa edes jaettua kunnolla. Katsotaan sitten.

Kokosin tähän suunnilleen kaikkia erilaisia kukkamalleja mitä olen nähnyt sen tekevän. Itse päädyin salapoliisityössäni lajikkeen olevan joko 'Couronne D'Or' (1873) tai 'Chestine Gowdy' (1913). Uusin saamani ehdotus oli 'Noemie Demay'. En kuitenkaan osaa vertailla niiden ominaisuuksia, vaan pelkästään ulkonäköä, mikä on ihan mahdotonta. Olisi kumminkin kivaa tietää nimi tarkasti, mikäli se on pionien vaihtuvien kauppanimikkeiden takia edes mahdollista. Mikään tällä hetkellä suomessa myynnissä oleva se ei varmaankaan ole. En ole ainakaan löytänyt kovinkaan vastaavaa vielä. Jos jollakulla on hyviä ehdotuksia salapoliisihommani jatkon kannalta, tai vaikka vinkata joku pionimysteereistä innostunut asiantuntija, niin viestiä vaan tulemaan. Ehdotuksia ja arveluja voi kirjata paitsi tähän alle, myös mun sähköpostiin minttu@lehtovaara.fi.

Olen innostunut etenkin vanhoista pionilajikkeista. Joten jos jotakuta kiinnostaa, voin tehdä syksyllä vaihtokauppoja erikoisten pionien juurenpätkistä. Yleisimmät tapaukset ja puuvartiset jää tästä lähin kauppaan, nämä erikoisemmat lajit on mielenkiintoisempia. Tai maatiaisemmat. Puuvartisia olen kokeillut pari, mutta niitä on pitänyt kiikuttaa takaisin myyjälle juurien puutteen vuoksi ja se ainoa missä oli juuret, kuoli ensimmäisenä talvena. Nämä on kuitenkin pärjänneet jo pitkään pelkässä hiekassa ja täydellisessä varjossa, sorrossa ja puristuksessa, eikä ne edes vaikuta kuolettavasti kärsineiltä. Viime vuonna investoin juhannuspioniinkin, nyt vaan kyttäillään innokkaana josko sekin kukkisi jo. Tämä harrastushan on kyllä ihan loputon suo!

Jatkoa täällä!

Ehkä värikkäin kaikista. Olisko lintu ylilennollaan lannoittanut kyseisen kohdan juurakosta :D


Tämän enempää mitään suvunjatkamisvehkeisiin viittaavaakaan en muista näissä oikein nähneeni. En ole kyllä repinyt yhtään kappaleiksi, mutta läpivalaisin kerran yhden =) Mutta siemeniähän tämä ei tee lainkaan.
Näin yksinkertaista en ole nähnyt toista.














8 kommenttia:

  1. Noin vanhat perinnekasvit ovat korvaamattomia aarteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Pyrin myös levittämään niitä tehokkaasti... :D
      Tämän jakotaimet ovat kyllä kelvanneet mainiosti moneen paikkaan.

      Poista
  2. Pionisi on upea. Mutta en osaa valitettavasti nimetä sitä. Osaisiko Rea Peltola?

    Käy hakemassa tunnustus ja haaste blogistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei Reakaan muista nähneensä moista. Mutta hän osasi ainakin poissulkea kaikki aiemmat ehdotukset =D
      Tykkäsi että 'Madame de Verneville' on lähimmäksi samanlainen rakenteeltaan.

      Ei löydy Vironperältä?

      Poista
  3. Minttu, ihana tarina pionistasi.
    Jos sinulta liikenee niin tykkäisin kyllä yrittää saada tuollaisen kasvamaan täälläkin Pornaisissa.
    Mulla on muutama tavallinen Sarah Bernhardt-pioni, mitkä ostettiin v.2009 ja sitten yksi tuntematon, minkä juurakon hain kummitätini pihasta Siuntiosta pari vuotta sitten, ja aattele - se kukki heti seuraavana kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kasvaa kyllä melko takuulla. Jos saat hengiltä niin se on ihme. Seuraava jako tapahtuu syksyllä kun lehdet tippuu puista. :D
      Laitetaan varaukseen!

      Poista
    2. Kiitos! Leveä hymy naamallani odotan syksyä!

      Poista