Lumikenkälenkki talviseen puutarhaan

Maailmani avartui juuri huimasti kun kävin testaamassa lainaamiani lumikenkiä. En mennyt kuin tonttini ympäri, mutta ihan mahtavaa kävellä paikoissa joissa muuten ei voi mitenkään kävellä. En ole suksi-ihmisiä. Niillä meneminen on sitäpaitsi liian hankalaa kameran kanssa. Samaa pelkäsin lumikenkien kohdalla, mutta niillähän oli vallan tukevaa ja turvallista tarpoa hangessa. Enkä edes uponnut kuin jonkun 10cm, Seppo pomppi paljon syvemmällä hangessa honkkakoipinensa.

Sumu oli just niin upea kuin se vaan voi olla. Koira valaistu erikseen, musta kun on.

Kurkkuhuone on hautautunut lumeen...

...siellä on säilössä mun hevoskastanjan taimet.

Kysyy ohjeistusta.

Ehdotin yhteiskuvaa, sain pusun!

Otetaan pienet ilmavainut.

Ja käyään saunan takana.

Sepon jäljillä koitan pysyä

Futiskentän puolella kaikki hyvin.

Tämmöistä jälkeä jää lumikengistä

Pitää alkaa välittömästi metsästää omia, mutta mistä löytäisi hyvät halvalla?

Herneet.

Laskiaissunnuntai

Matkustetaan naapuriin...

...ja Seppokin pääsi mukaan.

Ei suostuta lumikelkan kyytiin vaikka moottori ei ollut edes päällä.

O-ou, traktori hajos...

...Isobråidi tsekkaa eka öljyt...

...ja sitten vielä työntää käyntiin.

Sitten lähdetään kotiin.

Pionisalapoliisin väliraportti

Sitten viime postauksen on tapahtunut pientä edistystä!

Sain hiukan asiantuntija-apua.
Pionikirjailija Rea Peltolakaan ei muista nähneensä samanlaista pionia kuin meidän kermakakkutaideteos. Hän totesi sen muistuttavan lähinnä  'Mme de Vernevillea' ja sulki pois edelliset ehdotukset. 'Alice Crousse' on erilainen rakenteeltaan ja 'Couronne d'Or' taas tekee heteitä. Myöskään 'Noemie Demay' tai 'Chestine Gowdy' se ei ole. 'Madame' se ei kuitenkaan myöskään ole, koska tämä meidän on vaaleanpunainen, 'Madame' taas valkoinen. Ja suoraan lainatakseni: "'Madamen' uloimmat terälehdet ovat valkeat ja rakenne enemmän tyyppiä "jäätelöpallo lautasella". Mutta hyvin luultavasti kyseessä on vanha ranskalainen lajike.

Pionin istuttajan tyttären tytär sai äidiltään tietää että pioni on istutettu tälle pihalle vuonna 1957 ja että juuret oli saatu jostakin Karjaan puolelta. Hevoskastanja, minkä varjosta nostin yhden juurakon, oli silloin vielä ihan pieni. Tämähän ei vielä vie meitä pitkälle kun mistään ei oikein löydy kuitenkaan samanlaista. Eli alkuperäinen taimi on luultavasti tuotu Suomeen hyvän aikaa ennen vuotta 1957, kun siitä on silloin jo liiennyt jakotaimiakin. Tämä pionihan ei tee siemeniä, joten ainoa tapa lisätä sitä on jakaa juuria. Ja lisätuntomerkkeinä mainittakoon että tämä tekee rutkasti sivunuppuja ja kukkii ihan heinäkuun alussa. Eikä houkuttele muita kuin muurahaisia ja hämähäkkejä, vaikka tuoksuu huumaavan hyvälle.

Meidän talon nimi on vähän tylsä kukkaselle, niin olkoon tuo sitten toistaiseksi 'Armidan timantti', koska istuttajansa kuulemma kohteli sitä kuin timanttia. Salapoliisihommat siis jatkuvat. Minähän en vielä luovuta!

pionihämppis